Olin löytänyt erittäin hyvän puolukkapaikan lähellä rajavyöhykettä. Vieressämme oli suuri suo, jossa oli noin 300 metrin päässä pieni saareke. Opri oli jossain. Menin suolle ja näin, että karhu oli kulkenut saareketta kohti. Sieltä löytyi aamu-ulosteita ja makuupainuma. Karhu oli lähtenyt länteen. Tiesin, että kilometrin päässä oli oiva piilopaikka pedolle.
Opri painui jälkiä pitkin. Kohta kuului koiran haukku. Seurailimme jälkiä. Noin sadan metrin päässä odottelimme. Eläin ilmeisesti liikkui, kun Oprin paikka vaihtui. Tunnin kuluttua kiersin lähemmäksi ja näin, kuinka karhu ylitti vanhan metsäautotien. Opri palasi 15 minuutin kuluttua.
Seuraavana keväänä lähdin Opria juoksuttamaan keväiselle juoksulenkille, jälleen rajalle päin. Oli erittäin kova vastatuuli ja kävelin pyörää työntäen erästä vaaraa ylös. Äkkiä Opri pysähtyi ja säkäkarvat olivat pystyssä. Se veti kovasti vainua. Seisoimme paikalla jonkin aikaa. Opri oli kuin kivipatsas. Äkkiä nousi noin 20 metrin päässä varovasti ylös hahmo. Olin varma, että poro oli herännyt. Kun hahmo nousi edelleen, se olikin pienikokoinen karhu. Vähän säpsähdin, että jos sillä onkin pennut. Kuinka käy. Eläin oli pystyasennossa ehkä 15 sekunttia, pyörähti ympäri ja hävisi.
Eräänä keväänä Opri vei valjaissa minut ja veljeni hirviemän ja varmaan juuri syntyneen vasan luokse. Emän käytös oli sellainen, että peräännyimme. Veljeni sai hyvän kuvan tilanteesta.
Opri oli paras koiristani liikkumaan. Se teki erittäin pitkiä hakulenkkejä. Jouduin hankkimaan sille tutkan, että tiesin, missä se liikkui. Oli harmi, että se sairastui niin nuorena. Toipuminen operaatiosta tapahtui hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että kannattaa koiraa ”säästää” liian pitkistä suorituksista. En vienyt leikkauksen jälkeen Opria metsälle, kun tiesin toisia koiria liikkuvan jahdissamme. Se tuli aggressiiviseksi, jos toinen koira tuli luokseni. Kuljin sen kanssa ”pääporukan” huilatessa. Lintumetsällä kävimme myös huilipäivinä.
Oprin suvun olen tutkinut tietokoneella Koiranetistä tarkkaan. Koirani sukutaulussa on pitkällä ajanjaksolla seuraavat
Hirvikuninkaat:
Ahovaaran Milkboy 2 kertaa
Huhtian Jehu 1 kerran
Pete 38 kertaa
Pörri 16 kertaa
Rapsu 3 kertaa
Roope 6 kertaa
Rekku 3 kertaa
Usvan Kirre 32 kertaa
Usvan Kille 14 kertaa
Usvan Panu 11 kertaa
Usvan Killi 7 kertaa
Usvan Kimi 10 kertaa
Usvan Sissi 10 kertaa
Usvan Jere 1 kerran
Panu 5 kertaa
Murri 2 kertaa
Hirvikuningattaret:
Huikon Tupu 3 kertaa
Jaana 1 kerran
Nätti 2 kertaa
Kolmikuusen Nasku 1 kerran
Kaira 1 kerran
Jouko Mutasen muistelmat on julkaistu Pystykorva-lehdessä vuonna 2014 seitsemässä osassa. Ne ovat nyt ensimmäistä kertaa luettavissa verkossa. Mutanen luovutti käsinkirjoittamansa alkuperäistekstit Suomen pystykorvajärjestölle vuonna 2012.
