Kysyttäessä Tommilta, Missin isännältä, Missin saavutettua kaiken saavutettavissa olevan, mikä teki Missistä Missin, tuli vastaus kuin tykin suusta: ”älykkyys ja tietenkin taustalla oleva vahva riistavietti”.
Marraskuun viidentenä päivänä 2006 syntyi Aulis Ahon Kuohukorven kenneliin Kokkolassa Härkä-puron Emilialle (FIN22041/01) yhdeksän karhukoiran pentue, jonka isänä oli kaksoisvalio Peräsalon Pete (FIN39798/01). Kuohukorpelaisten kasvatuksessa huomio kiinnitetään toimiviin narttuihin, joita tulee sukupuussa olla vähintään viisi sukupolvea katkeamattomana ketjuna. Karhua haukkuvien urosten käyttö vahvistaa jälkeläisten tervepäisyyttä ja luonteen vahvuutta. ”Jos koira haukkuu karhua, haukkuu se myös hirveä”, on Auliksen näkemys.
Samanaikaisesti Tommi Ruokosuo Anjalasta oli suomenpystykorva – ja hirvenmetsästystaustaansa perustuen päättänyt ottaa ensimmäiseksi hirvikoirakseen karjalankarhukoiran ja otti yhteyttä rodun pentuneuvontaan. Jorma Tahkola kokemukseensa pohjautuen tilanteen kuunneltuaan ohjasi Tommin ottamaan yhteyden Aulis Ahoon. Aulis puolestaan suositteli Tommille ensimmäiseksi karhukoiraksi narttua, niinpä Kuohukorven Missi 23.1.2007 rekisteröitiin Tommi Ruokosuon koiraksi.
Aukotonta luottamusta
Moni asia Missin pentueaikana loksahti luonnostaan paikalleen. Tommin ollessa kolmivuorotyössä pennun haku siirtyi vähän myöhemmäksi, kunnes oli pitkä vapaa ja aikaa olla täysipäiväisesti pennun kanssa sen ensiajat kotona. Pennun tullessa talvella, tarhat olivat rakentamatta ja Missi vietti paljon aikaansa ihmisten kanssa sisällä. Tämä kaikki leimasi miehen ja koiran yhteen heti alusta ja loi pohjan saumattomalle yhteistyölle sekä luottamukselle. Toki muutama sohva meni uusiksi uuden perheenjäsenen hakiessa rajojaan. Tottelevaisuuden opettelu päivittäin kuului Missin pentuarkeen. Luoksetuloa pyydettäessä älykkäälle pennulle tuli heti selväksi, että on mentävä, kun pyydetään. Säntillisyys tässä kuin muussakin opetettavassa on oltava poikkeuksetonta, silloin koiralla on selkeä ja turvallinen olla elinympäristössään. Se tietää, mitä siltä odotetaan. Päivittäinen tarhaan meno ja poistulo hoidettiin ilman hihnaa.
Saavutettu toimivuus oli nähtävissä myöhemmin muun muassa arvo-otteluiden palkintojen jaoissa, joissa Missi, huolimatta palkittavista kanssakilpailijoista ja runsaslukuisesta kisayleisöstä, esiintyi Tommin ohjauksessa irrallaan lukien isännän toiveet. Molempien luottamus toisiinsa oli aukotonta ja välit viimeisen päälle kunnossa.
Ilmiömäinen tottelevaisuus ja ohjattavuus
Tommin näkemyksen mukaan tottelevaisuustreenit tulee tehdä muualla kuin metsässä ja pentukoiralla tottelevaisuus pitää olla ennen metsässä ensimmäistä luokse pyytämistä sillä tasolla, että ohjaaja on 100 % varma onnistumisesta. Mieluummin jätettävä siihen saakka pyytämättä, sillä yksikään pyynnön tottelematta jättäminen on koiran ajatuksissa tulkittavissa niin, ettei sen niin ole väliä pusikoissa totella. Tottelevaisuutta on myös pidettävä jatkuvasti yllä harjoittamalla sitä päivittäisessä yhteiselossa.
Pentuna tehty työ tuotti hedelmää Missin uran 67 hirvikokeessa: aina kun hirvet löytyivät, oli odotettavissa koepöytäkirjaan täydet pisteet yhteistyöstä. Missin kohdalla tottelevaisuus oli muutoinkin viety huippuunsa. Kun koiran vihelsi erän lopuksi pois, ei sitä metsässäkään tarvinnut kytkeä – se seurasi isäntäänsä autolle irrallaan. Vuonna 2012 Kaavilla Kuninkuushaukuissa Missin tuomarina toimineeseen Jarno Heikkiseen teki lähtemättömän vaikutuksen, kun paikannin alkoi näyttää kaukana etenevän koiran kääntyvän kohti ei toivottua kotieläintilaa, Tommi viheltämällä ohjasi koiran toiseen suuntaan.
Saman tiedetään tapahtuneen myös vuoden 2013 Posion Kuninkuushaukuissa Missin edetessä kohti kuusamolaista porotilaa. Kiimingin Ystävyysottelussa tiettävästi vislaus toimi reilusta 900 metristä. Missin porohommasta ”pois opastus”, on oiva osoitus sekä koiran että miehen viisaudesta. Koira nuorempana seurasi vähintään riittävästi myös poroja. Tommi aina sille oli asiasta huomauttanut heti tilanteessa riittävän kuuluvalla äänellä, mutta ei: kun seuraava irtilasku koitti ja sattui porot eteen, niin taas mentiin!
Kerran Tommi seurasi gepsistä Missiä arvellen poron olevan edessä ja huomasi parivaljakon tulevan päin. Mies jäi odottelemaan hiljaa paikalleen ja porohan hölkkäsi ihan vierestä. Hetken päästä tuli Missi perässä ja mukavaa vaikutti olevan. Koira kuitenkin huomasi miehen, pysähtyi ja katsoi, mitä äijä tuumaa. Tommi kysyi rauhallisella äänellä: ”meinaakko tosissas mennä poron perään?” Missi kävi isäntänsä luona saaden taputuksen kylkeen ja ohjastuksen metsään samoihin suuntiin mihin porokin oli mennyt. Hetken päästä alkoi hirvihaukku ja tämän jälkeen Missi ei ajanut poroa. Äänen korotus ei ollut toiminut, mutta nätisti kun kysyi, että meinaatko tosissasi, porojen ajelu loppui. Tommi ja Missi ovat romuttaneet täysin sen pinttyneen käsityksen, että liika ”tapojen” opettamien on pois koiran riistatyöstä.
Tommi kokee koiransa varhaiskypsyyden kärsineen ohjaajan kokemattomuudesta ja Missin joutuneen etenemään itse. Mies ei myöskään mielestään osannut viedä pentua oikeisiin paikkoihin eli hirvien luontaisille oleskelualueille. Ensimmäisenä syksynä 2007 ei haukkua hirville kuultu, vaikka todisteellisesti paikantimen mukaan lumijäljellä pentu oli päivän hirvillä. Se vain vartioi viiden hirven laumaa ja hengaili mukana. Kävi välillä Tommin luona ja palasi takaisin vartioimaan. Annetun karkonkin koira otti kiinni, mutta äänen ääntä ei vain päästänyt. Tässä tilanteessa kokeneen kasvattajan vankkumaton tuki oli tarpeen: ”se on kiinnostuksensa hirvelle näyttänyt – kyllä se ääni sieltä tulee, varrohan ensi syksyyn…”
Syksyllä 2008 Missin ollessa 1v ja 10 kk oli sillä tutka päällä, kun Tommi oli poikansa kanssa eräretkellä makkaraa paistamassa. Missi touhuili ympäriinsä ja yht’äkkiä pärähti ilmoille haukkusarja. Tommi siinä pojalleen ihmettelemään, oliko se meidän koira? Olihan se, sillä parin lisähaukkusarjan jälkeen Missi tuli päin lehmän ja vasan kanssa, jotka sai pysähtymään noin puolen kilometrin päähän. Sitten ääntä alkoi tulla: ensimmäinen seisonta kesti kaksi tuntia, minkä jälkeen Tommi pyysi Missin luokse ja antoi karkon. Pysäytys onnistui ja uusintahaukkua kesti reilut kaksi tuntia, jolloin toinen yhteydenotto pyynnöstä ja karkko. Viiden tunnin kohdalla Missi tuli viheltämällä pois työmaalta ja lähdettiin kotiin mieli odotuksia täynnä.
Missin koeura – viisi Hirvikuninkuutta ja kaksi 100 pisteen tulosta
Ensimmäisen kokeensa Missi haukkui 31.12.2008 (HIRV 1, 87.5 p) ja viimeisen 15.12.2017 (HIRV 1 76.5p). Juha Pilli, Tommin hirviporukan silloinen päällikkö ja kokenut harmaakoiramies, näki Missin töitä ja yllytti parivaljakon kokeeseen. Madalsipa vielä kokemattoman koiramiehen kynnystä lähteä kelloa vastaan järjestämällä koko ensimmäisen koepäivän. Hommasi toisen tuomarin ja lähti itse toiseksi. Oikeaa hirvikoiramiestyötä, jossa rotu on sivuseikka.
Missin kymmenen vuoden koeura pitää sisällään 67 lähtöä, joista merkittävimmät tulokset ovat viisi Hirvikuninkuutta vuosina 2010, 2012, 2013, 2014 ja 2015. Vuoden 2014 voitto tuli täydellä sadan pisteen tuloksella. Toisena päivänä kyseisessä Hirvenhaukut-ottelussa saatiin vahva näyttö myös koiran sitkeydestä seurata ylituomari Heikki Länsimäen annettua niin sanotun ylituomarikarkon, jota Missi seurasi 23,5 kilometriä saaden sen lopulta kiinni, viisi minuuttia erän päätyttyä. Tulos kuitenkin HIRV 1 79.5 pistettä.
Toiset täydet 100 pistettä Missi työskenteli 9.10.2013. Ensimmäisen Hirvikuningatar-tittelinsä koira haukkui vuonna 2010 ja toisen 2011. Pohjoismainen HIRV-Maaotteluvoitto heltisi vuonna 2014 ja karhukoirarodun kannalta merkittävä on Missin uran viimeinen arvokisavoitto kymmenvuotiaana vuoden 2016 Seniorihaukuista 95 pisteen tuloksella.
Missi on niin Kansainvälinen, Pohjoismaiden, Suomen, Ruotsin kuin Norjankin käyttövalio. Se on yhdessä Tommin kanssa näkyvästi edistänyt karjalankarhukoiran nousua rotuna niin koti-Suomessa kuin ulkomailla. Koiralla on hyväksytysti suoritettuina niin HIRV-J kuin KARH 1-tulos sekä Idän sitkeä suurriistakoira -kisa, jossa sen työskentelyaika oli yhdeksän tuntia ja 54 minuuttia.
