Suomenpystykorvan yli satavuotinen yhdistyshistoria

Helena Suni

Vuonna 1889 toukokuun 11. päivänä lausuttiin Suomen Kennelliiton syntysanat, perustettiin Suomen Kennelklubi. Päivämäärää voidaan pitää virallisen kenneltoiminnan alkuna maassamme.  Senaatti vahvisti Klubin säännöt, ja Klubin asiakirjojen vahvistamiseksi taiteilija Jussi Mäntynen laati sinetin, joka kuvaa haukkuvaa lintukoiraa – suomenpystykorvaa.

Kun Kennelklubin toiminta laajeni, tarvittiin eri toimintoja hoitamaan osastoja, myös pystykorvat saivat omansa. Pystykorvaosasto perustettiin 1902. Se hoiti ensi sijassa suomalaiseen lintukoiraan liittyviä asioita, mutta 1916 asiakirjoista löytyy maininta myös karjalankarhukoirasta.

Pystykorvaosaston rivit pysyivät koossa vuoteen 1921. Esiin tulleiden ristiriitojen vuoksi perustettiin erillinen Pystykorvaklubi 31.12.1922. Sen toiminta kuitenkin kesti vain vuoteen 1925. Pystykorvaosasto jatkoi toimintaansa seuraavankin vuosikymmenen ajan.

Kennelklubissa alkoi ilmetä vakavia ristiriitoja vaikuttamismahdollisuuksien ja kielipolitiikan vuoksi, Klubi hajosi, ja Suomen Kennelliiton perustavakokous pidettiin 16.3.1935. Tämä sai aikaan sen, että ruvettiin perustamaan koko maan kattavia rotujärjestöjä. Suomen Pystykorvajärjestön perustava kokous pidettiin 6.5.1938 Helsingin Seurahuoneella.

Kahtiajako jatkui vuoteen 1962. Silloin Suomen Kennelklubi ja Suomen Kennelliitto yhdistyivät yhdeksi kenneljärjestöksi Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben. Tämä johti vähitellen myös siihen, että Klubin toiminnalliset osastot ja rotujärjestöt yhdistyivät. Pystykorvat pääsivät takaisin saman lipun alle 1964, kun Suomen Kennelklubin Pystykorvaosasto ja Suomen Pystykorvajärjestö yhtyivät. Nimeksi tuli Suomen Pystykorvajärjestö – Finska Spetsklubben.


Suomen Pystykorvajärjestön logon suunnitteli vuonna 1959 Heikki Aitola.

Suomen Pystykorvajärjestön perustavassa kokouksessa hyväksyttiin yhdistykselle säännöt, joissa harrastuksen kohteeksi määriteltiin vain suomenpystykorva. Vuoden 1950 vuosikokouksessa sääntöjä muutettiin ja harrastuksen piiriin tulivat kaikki kotimaiset pystykorvarodut.

Suomen Pystykorvajärjestön toimintaa valvomaan tuli vuosikokouksen valitsema valtuuskunta, joka puolestaan valitsi keskuudestaan järjestön puheenjohtajan ja erikseen johtokunnan hoitamaan järjestön asioita. Vähitellen johtokunnasta tuli pääasiallinen asioiden hoitaja. Vuonna 1950 uusituissa järjestön säännöissä valtuuskunnasta luovuttiin kokonaan.

Pystykorvajärjestön tehtäväksi otettiin arvokkaan, suoraan luonnonkannasta polveutuvan rodun vaaliminen ja säilyttäminen.

Kennelklubin asiakirjojen vahvistamiseksi taiteilija Jussi Mäntynen laati sinetin, jossa on suomenpystykorva, silloiselta nimeltään suomalainen haukkuva lintukoira, ja koiran ympärillä kirjoitus Finska Kennelklubben – Suomen Kennelklubi. Suomen Kennelliitto käytti tätä samaa tunnusta, kunnes sitä nykyaikaistettiin Koirien maailmannäyttelyyn vuonna 1998. Vuoden 1999 alussa julkistettiin Kennelliiton uusi logo, joka kuvaa tyylitellysti Suomen kansalliskoiran, suomenpystykorvan, pään siluettia. Merkin suunnitteli Yhtyneitten Kuvalehtien AD Pekka Lehtinen. Kennelliiton vanha pyöreä logo säilyi käytössä Kennelliiton lipussa, kunniamerkeissä ja mitaleissa.