Gitta Ringwallin ansioihin lukeutui satojen pentueiden kasvatus maineikkaan Black Spot -kennelnimen alla, pitkä ura monikielisenä kaikkien rotujen ulkomuototuomarina ja useiden rotujen maahantuojana sekä rotuyhdistysten perustajajäsenenä. Koiramuseon verkkonäyttelyssä perehdytään monilahjakkaan koiramaailman “grande damen” elämään ja lähes 70-vuotiseen uraan koirien parissa.
Ainutlaatuinen Gitta Ringwall
Birgit ”Gitta” Ringwall (virallisesti Ringvall) syntyi upseeriperheeseen 8.6.1924. Perhe – isä Erkki Ferdinand, äiti Ruth, Gitta, ja myöhemmin nuorempi sisko Margaretha “Metha” – asui Bodominjärven rannalla Espoossa. Eläinrakkaalla perheellä oli jo Gitan syntyessä kaksi saksanpaimenkoiraa, dobermanni ja sileäkarvainen kettuterrieri, joten ensikokemukset koirista syntyivät hyvin varhain. Koirien lisäksi kotoa löytyi myös kissoja, lehmiä sekä sadoittain kanoja. Lapsuuden eläinkokemukset istuttivat Ringwalliin paitsi elämänpituisen rakkauden koiriin, myös lähtemättömän kunnioituksen kaikkia eläimiä ja luontoa kohtaan.
Ringwallien kotona puhuttiin pääsääntöisesti saksaa ja ruotsia. Suomen kielen Gitta oppi koulussa. Myöhemmin Ringwall opetteli myös englannin, puolan ja tsekin kielet, ja hyödynsi usein runsasta kielitaitoaan elämänsä eri osa-alueilla.
Nuoruus sodan varjossa
Olosuhteiden pakosta Ringwall muutti äitinsä ja siskonsa kanssa pienempään taloon 1930-luvun alkupuolella, ja perheen saksanpaimenkoirista ja dobermanneista oli luovuttava. Vuonna 1932 Ruth-äiti vaihtoi vanhan autonsa uuteen, ja sai kaupanpäällisiksi neljä kettuterrierin pentua emoineen. Näin koirat palasivat Ringwallien perheeseen, ja tämä pentue toimi lähtökohtana Black Spot –kennelille, jota Gitta ylläpiti ensin yhdessä äitinsä kanssa ja lopulta itsenäisesti.
Jatkosodan aikaan vuosina 1943–1944 saksan kielen taitoinen Gitta toimi sodassa viestilottana. Hän työskenteli lottana Emäsalossa Porvoossa, morsettaen käsimerkein viestejä rannikolla odottavalle emälaivalle. Ringwallien perhe asui tuolloin Kauniaisissa vapaapalokunnan talon lähellä. Tässä talossa oli kotirintaman miehiä, joilta perhe sai joka päivä ämpärillisen ylijäämämuonaa koirilleen. Ruoka koostui lähinnä puurosta, ja joukossa oli myös jonkin verran lihaa ja kasviksia. Tämä resepti muodosti Black Spot -koirien ruokavalion perustan kennelin koko olemassaolon ajan.
Nuoresta asti hyvin urheilullinen Gitta harrasti runsaasti erilaisia lajeja, muun muassa tennistä, pesäpalloa ja yleisurheilua. Hän toimi myös maajoukkuetason käsipallomaalivahtina, voittaen Suomen hallimestaruuden vuosina 1950, 1952 ja 1953. Ulkopelien mestaruus tuli vuonna 1954. Ringwallin toinen rakas harrastus oli baletti. Hän tanssi Kansallisoopperassa monesti osana ensemblea. Ringwallin taiteelliset pyrkimykset suuntautuivat lopulta enenevissä määrin koirien kasvatukseen, jossa hän omien sanojensa mukaan halusi luoda jotain uutta ja kaunista elävistä olennoista. Urheilua hän seurasi koko loppuelämänsä ajan tiiviisti, toimien myöhemmin monesti urheilutapahtumien tulkkina laajan kielitaitonsa ja urheilutietämyksensä turvin.
Intohimo ammatiksi
1950-luvulla Ringwall aloitti työskentelyn Helsingin Stockmannilla. Saksan kielen taito osoittautui jälleen hyödylliseksi, sillä Ringwall palkattiin Stockmannille alun perin silloisen johtajan Richard Kankkosen sihteeriksi juuri laajan kielitaitonsa, ja erityisesti saksan kielen osaamisensa ansiosta. Sihteeripestin päätyttyä Gitta siirtyi sisäänostajaksi talous- ja urheiluosastolle.
1960-luvulle tultaessa tunnetusti koirarakkaalta Ringwallilta kysyttiin, josko tämä haluaisi yrittää perustaa Stockmannille kennelosaston. Koiratuotteiden valikoima oli Suomessa tuohon aikaan melko karua ja rajallista: kunnollisia varusteita myytiin lähinnä ajo- ja muille työkoirille, ja koiranruokien tuonti Suomeen oli työlästä saatuun myyntiin nähden. Vähäisiä saatavilla olevia koiratuotteita myi lähinnä Stockmannin kilpaileva yritys Sokos. Ringwall kuitenkin tarttui tuumasta toimeen ja totesi itsevarmasti silloiselle johtaja Holger Kankkoselle kennelosaston olevan hyvä sijoituskohde, ja Ringwallin suhteilla ja yhteyksillä koiramaailmaan osastoa saataisiin kasvatettua nopeasti.
Alun perin kennelosaston malli oli tarkoitus kopioida ulkomailta, jossa samankaltaisilla osastoilla myytiin myös koiranpentuja. Tähän Ringwall ei kuitenkaan suostunut, sillä hän katsoi lemmikin hankinnan olevan niin vastuullista puuhaa, ettei siitä yhdellä tavaratalokäynnillä selvitä. Sen sijaan asiakkaat saivat halutessaan tuoda lemmikkinsä mukanaan tullessaan ostoksille osastolle, ja myös monet Ringwallin omat koirat pääsivät mukaan töihin. 60- ja 70-lukujen aikana nopeasti kasvava kennelosasto muodostui koiraharrastajien kohtaamispaikaksi. Osastosta kehittyi alan tunnetuin ja arvostetuin hankintapaikka, jonka tilauksia toimitettiin asiakkaille ympäri Suomea. Ringwallin järjestämät trimmausnäytökset keräsivät paljon yleisöä, ja osaston työntekijöinä toimi vuosien varrella monia sittemmin Suomen koirakentällä pitkälle edenneitä tekijöitä.
Gitta Ringwall luotsasi Stockmannin kennelosastoa lopulta 33 vuoden ajan. Myös Ringwallin Metha-sisko työskenteli Stockmannilla.
Kärsivällinen mentori ja luotettava ystävä
Kun Gitta Ringwallista kysyy hänet tunteneilta, millainen ihminen hän oli, vastauksissa korostuu yksi piirre: kiltteys. Yksi toisensa jälkeen kuvailee Gitan olleen ystäviään ja tuntemattomiakin kohtaan aina kiltti ja avulias, toisinaan jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Ringwall oli luonteeltaan miellyttävä ja hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen. Hän kyseli usein ystäviensä kuulumisia aina näiden sukulaisia myöten, ja toi aina matkoiltaan lukuisia lahjoja ystävilleen. Ringwall harjoitti mahdollisuuksiensa mukaan hyväntekeväisyyttä esimerkiksi lukuisilla Puolan matkoillaan:
“Olin 1970- ja 1980-luvuilla joka ainoa kesä Puolassa. Minulla oli auto täpötäynnä tavaraa. Siellä oli kauhean köyhiä ihmisiä. Minä vein heille vaatteita ja tavaraa. Muistan vielä kun vanhat tädit sanoivat: ‘O Bòge, O Bòge’. Se tarkoitti: ‘Oi Jumala’.” Ote kirjasta Kaija Unhola: Koiraelämää – harrastamisen historiaa (2009).
Ringwall toimi myös opastajana ja mentorina monelle aloittelevalle kasvattajalle, joiden ensimmäiset koirat olivat usein Ringwallin kasvatteja tai hänen maahantuomiaan yksilöitä. Monet näistä aloittelijoista ovat sittemmin jatkaneet uraansa menestyksekkäästi ja ovat Suomen koiramaailman tunnetuimpia hahmoja. Ringwall opasti suojattejaan myös koirien käsittelyssä ja trimmaamisessa.
“Olemme viettäneet monia hiljaisia hetkiä yhdessä omia asioitamme ajatellen. Näin kului muun muassa yksi uudenvuodenaatto Karin (Järvinen) pienessä yksiössä Helsingin Kalliossa. Me, Rainer (Vuorinen), Kari ja minä, emme unohda sitä koskaan. Vain ystävien kesken voi olla hiljaa, muiden kanssa voi olla pakko.” – Ote kirjasta Pekka Hannula: Kansainvälinen koiratuomari Kari Järvinen (2009)
Viimeinen Black Spot -nimeä kantanut pentue syntyi vuonna 2012. Tuomaritehtäviään Ringwall vähensi jo huomattavasti aikaisemmin. Viimeisen kerran hän toimi ulkomuototuomarina Helsingin Messukeskuksessa vuonna 2004. Gitta Ringwall kuoli Espoossa 4.10.2015 91-vuotiaana. Black Spot –kennelin koirat ovat toimineet monen suomalaisen kennelin lähtökohtana, mutta sellaisenaan kenneliä ei ole enää olemassa.
