Otsikkokuva: Gitta Ringwallin tuomarityyliä Ruotsissa, noin 1960-luvulla.
Gitta Ringwall sai ulkomuototuomarin oikeudet vuonna 1954. Hän valmistui ensin omalle rodulleen kettuterriereille ja jatkoi muiden terriereiden oikeuksilla ja pikkuhiljaa muihin roturyhmiin, sekä lopulta all-rounderiksi, kaikkien rotujen tuomariksi. Hän arvosteli koiria ahkeraan paitsi Suomessa niin myös muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa, aina Australiaa ja Etelä-Afrikkaa myöten.
Arvostelua koirien ehdoilla
Arvostellessaan koiria Gitta Ringwall kiinnitti erityistä huomiota koirien terveeseen rakenteeseen. Hän antoi koirille runsaasti aikaa liikkua kehässä, jotta niiden rakenteelliset ominaisuudet tulivat esille.
”Terveet koirat tulevat paremmiksi ja paremmiksi (liikkuessaan), mutta huonorakenteiset väsyvät pian. Anatomiaa voi siis arvostella parhaiten koiran liikkuessa. Kokonaisuus on tietysti tärkein, mutta koskaan ei voi olla hyvää kokonaisuutta ilman terverakenteisuutta.”
Arvostellessaan hän piti myös tärkeänä koiran oikeanlaista esittämistä: näyttelyhihna tuli pitää riittävän löysällä, jotta koiran liikkeet olisivat vapaat ja sen oikeanlainen ryhti tulisi esille. Hänen periaatteisiinsa kuului olla jämäkkä, mutta reilu. Hän tiedosti ulkomuototuomarin vastuun ja keskittyikin ainoastaan esitettäviin koiriin. Toisinaan vaati rohkeutta asettaa uudempi tulokas totutun voittajan edelle, mikäli se oli selkeämpi voittaja. Ringwall oli myös tunnettu siitä, että hän käsitteli koiria hellästi ja oli aina hyvin ystävällinen koirien esittäjiä kohtaan.
”Tuomarin on oltava niin koiria kuin ihmisiä kohtaan ystävällinen ja rohkaiseva. Luonteita on koiraihmisilläkin monenlaisia, joku on parempi kestämään häviötä kuin toinen.”
Suosittu tuomari
Ringwall oli pidetty tuomari, joka vietti parhaimmillaan lähes jokaisen viikonlopun touko- ja syyskuun välisenä aikana arvostelutehtävien parissa. Ringwallin matkustaessa hänen koiristaan pitivät huolta nk. kenneltytöt, joista monista on myöhemmin tullut tunnettuja ja menestyneitä kasvattajia.
Koiranäyttelyt muuttuivat runsaasti Gitta Ringwallin 50-vuotisen tuomariuran aikana. Näyttelysäännöt muuttuivat moneen kertaan, ja arvosteluluokat lisääntyivät ja monipuolistuivat. 1970-luvulle asti maaseutunäyttelyissä saattoi olla 200 ilmoittautunutta koiraa ja Messuhallissa Kennelliiton päänäyttelyssä 500-600 koiraa. Osallistujamäärät ovat tuosta lähes räjähdysmäisesti nousseet: siinä missä Ringwallin uran alkuaikoina tuomareilla saattoi olla arvosteltavanaan vain 30-40 koiraa, nykyään yli 80 koiraa ei ole harvinaista. Näyttelyiden kasvanut koko vähensi Ringwallin mielestä koiranäyttelyiden kodikkuutta ja lisäsi ”kademieltä” kasvattajien keskuudessa. Hän oli huolissaan myös näyttelyiden kaupallistumisesta, joka puolestaan johtaisi monien rotujen suoranaiseen tehtailuun ja siten ei-toivottujen ja liioiteltujen rakenteellisten piirteiden lisääntymiseen.
