Ajokoirajalostusta

Nimimerkki Larus käsittelee Finska Kennelklubbens Tidskriftissä nro 2/1917 suomalaisten ajokoirien jalostusta ja tunnustaa siinä ilmenneet vaikeudet. Palveluksena nartunomistajille hän esittelee kuusi kuumaa nimeä ajokoirien siitosmarkkinoilta.

Laruksen mukaan käyttöominaisuuksiin keskittyvät kasvattajat ovat osasyyllisiä koirien ulkomuodon sangen laajaan kirjoon, kun taas pelkkää näyttelymenestystä halajavat nartunomistajat tekevät hallaa koko rodulle astuttamalla kauniin, mutta metsästysominaisuuksiltaan kehnon narttunsa. Larus toteaa, että järkevä sukusiitos ja toisilleen sopivien parituskumppanien tunnistaminen voisi olla yksi tie suomalaisen ajokoiran jalostuksen eteenpäin viemiseksi. Artikkelinsa lopuksi hän uskaltautuu esittelemään kuusi urosta, joiden hän katsoo täyttävän jalostuskoiralle asetetut vaatimukset.

Tösse 560 VIII on saavuttanut parhaan menestyksen näyttelyssä, saaden voittajaluokan ykköspalkinnon Joensuussa 1915 ja ajokokeissa koppelina (parina ajattaminen) I-palkinnon 1915 ja yksin ajaen III-palkinnon vuotta myöhemmin. Tössen kerrotaan olevan erinomainen ajaja, nopea, varma ja sitkeä, joskin haukku on hieman heikko. Koiran on todettu olevan täysvärinen.

Hyvästä sukutaulusta löytyy puolet Hammarstömiä, neljännes Ai-rotua ja neljännes Trioa. Tösse on 7-vuotias ja löytyy Karjalasta. Tössen jälkeläisistä ei vielä ole kuulunut mitään, mutta teoriassa sille voisivat sopia hyvin samaa sukujuurta olevat nartut.

(Tösse sairastui ja katosi syksyllä 1917. Omistaja epäili kuolinsyyksi siihen aikaan harmillisen yleistä vesikauhua.)

Dux Trio 438 X on erityisen kaunis koira, joka tosin ei ole käynyt näyttelyissä, mutta jota on kehuttu ulkomuodoltaan erinomaiseksi ja parhaaksi ajokoiraksi. Duxilla on ajokokeista ykköspalkinto koppelista vuodelta 1915 ja sen lisäksi sitä on ylistetty erittäin kyvykkääksi yksin ajajaksi. Työskentelyssään Dux on sekä sinnikäs että nopea. Haukku on kuuluva ja kaunis, mutta melko tiukka eikä lainkaan löysä. Sukutaulu on hyvä, pelkkää Trioa.

Dux Triolla on jälkeläisiä useamman nartun kanssa, osa hyviä ja osa erinomaisia. Kooltaan Dux on keskikokoinen ja monet sen tyttäristä ovat pieniä. Tästä syystä sitä voi suositella parituskumppaniksi vahvoille, suurikokoisille nartuille. Dux löytyy Porvoon liepeiltä.

Nogi Trio 1898 VII Tämän kahdeksanvuotiaan koiran ihanassa ajossa on poikkeuksellista voimaa ja myös haukku on sekä kuuluvaa että tiheää. Nogilla on erinomainen nenä ja se kykenee vaivatta erinomaisen pitkiin ajoihin, ja vaikka se kykenee metsästämään monta päivää peräkkäin, se ei ole kireä viulunkieli, vaan luonteeltaan rauhallinen.

Näyttelyssä Nogi on saanut vain kiitosmaininnan, mutta silti se on muodoltaan jalo, eikä millään tavalla heiveröinen. Sukutaulu on melko hyvä ja moniin omiin jälkeläisiinsä Nogi on periyttänyt hyviä ominaisuuksia, kuten ihanaa, kaunista haukkua, hyvää nenää ja sopivaa tiukkutta. Nogilla itsellään on samoja ominaisuuksia hieman vähäisemmässä määrin. Tätä loviisalaista urosta voidaan suositella metsästysintoisille nartuille, erityisesti Träff-verta omaaville.

Palm av Pajas 304 VIII. Palmilla on voittajaluokan I-palkinto Helsingin näyttelystä vuodelta 1913, useita palkintoja ajokokeista sekä koppelina (kolme I-palkintoa) että yksin ajaen (II- ja III-palkinnot). Suoritukset ovat olleet hieman epätasaisia ja niissä saisi olla hieman enemmän kipinää. Haukku on kuitenkin hyvä, eikä löysyyttä esiinny.

Sukutaulu sitä vastoin on parempi. Seitsemänvuotiaan Palmin jälkeläiset ovat olleet hyviä, kuten esimerkiksi kuuluisa koppeli Poker ja Party, jotka ovat napanneet useita merkittäviä voittoja ajokokeissa. Palm av Pajas vaikuttaa Tampereen lähistöllä.

Krut Trio 565 VIII on saanut näyttelyssä vain kiitosmaininnan, mutta rakenteeltaan se on voimakas ja jalo, eikä koetuloskaan ole sen parempi kuin III-palkinto yksin ajettuna vuonna 1913. Jalostuskoirana tämän yksilön arvo perustuu kuitenkin siihen, että se on erittäin metsästysviettisen perheen jäsen. Krut Trion sisar Luppa 339 IX ja vielä paremmin Jänta 338 IX ovat osoittautuneet varmoiksi koevoittajiksi, puhumattakaan isästä ja isoisästä, jotka olivat varsinaisia ässiä.

Itsellään Krut Triolla on jänisajossa tappava vauhti, keskihyvä haukku ja hieman nykivä ajo. Nenä ja metsästysinto eivät ole aivan huippuluokkaa, mutta kestävyydessä ei ole moitteen sijaa, eikä löysyyttä esiinny ensinkään. Uros on viisivuotias ja sen jälkeläisiä on ylistetty oikein hyviksi. Krut Trio löytyy Lauttakylästä, toisin sanoen Porin seutuvilta.

Santtu 371 VIII on kiinnittänyt Tampereen seudun ajokokeissa huomiota jo useana vuonna ja viime vuonna se loisti saaden ykköspalkinnon sekä voittaja- että avoimessa luokassa. Santtu on epäilemättä ilmiömäinen ajaja, kestävä ja energinen, vahva huolimatta kahdeksan vuoden iästään ja omaa ihastuttavan haukun ja hyvän vauhdin. Ulkonäöllään se ei voi ylpeillä – se on lyhyt, korkea, kevyt ja sillä on useita muitakin ulkomuotovirheitä. Esiarvostelussa sen ulkomuoto on arvioitu ”hyväksi”.

Tätä erinomaista koiraa en kuitenkaan uskalla suositella jalostukseen, vaikka tiedän sillä olevan paljon ystäviä ja että sitä on jo käytetty astutuksiin. Perustelen kantaani sen sukutaulun epäselvyyksillä, sillä Santun emästä ja sen suvusta ei tällä hetkellä ole tietoa. Jättäkäämme tällaiset kätketyn suvun omistavat koirat rauhaan!

Kuten huomaatte, esille nostamieni urosten valikoima ei ole mitenkään erityisen loistelias saati runsas. Ehkä tässä on kuitenkin riittävästi materiaalia auttamaan meitä taas askeleen eteen päin.

Larus.