1960-luvun alussa heräsi huoli, että suomenajokoirat alkavat olla kooltaan liian suuria. Koiria ryhdyttiin mittaamaan aiempaa ahkerammin näyttelyissä, mutta tohtori Wäinö Avellan oli askeleen edellä. Hän oli aloittanut ajokoirien tarkat mittaukset näyttelyissä ja kokeissa jo 1958 ja punnitsemiset vuotta myöhemmin. Mittausten tuloksia löydät täältä.
Avellan suoritti punnituksia muun muassa Säkylän ja Punkaharjun Kilvassa. Jokainen koira punnittiin kolme kertaa; ensimmäiseksi ensimmäisenä koepäivänä juuri ennen metsään menoa, toisen kerran heti metsästä tultua ja kolmannen kerran toisena kilpailupäivänä, välittömästi metsästä palattua.
Varsinkin Säkylän tuloksia tohtori Avellan piti valaisevina, sillä Säkylässä tulostaso oli hyvä. Voittajaluokan 1-palkinnon saavuttanut koira menetti ottelun aikana painoaan keskimäärin 10 %. Tuloksettomat hakuerät ja lyhyet ajot eivät rasita koiraa niin paljon kuin pitkät ajot ja siksi painonpudotus oli pienempi, jos koiran tulos oli heikko. Avellanin mukaan voittajaluokan 1. palkinnolle oikeuttava suoritus vaatii koiralta erittäin raskasta työtä ja siksi sekä tulokselle että sen saavuttajalle on annettava sille kuuluva arvo ja kunnia.
