Siirry sisältöön

Kun hyvä koira ei toimi

Nimimerkki ”Priskus” Finska Kennelklubbens Tidskrift, nro 1/1917 (käännös Heidi Lahtinen)

Koppeli (yhdessä ajava koirapari) Rex av Esbo ja Någe palkittiin ykköspalkinnolla ja kiertopalkinto Pohjan Maljalla Kennelklubin yleisessä ajokokeessa Jokioisilla lokakuussa 1911.

Joskus käy niin – eikä se ole kovin harvinaistakaan – että hyviksi tiedetyt ja testatut koirat lakkaavat toimimasta lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa. Ei ole aina helppoa erottaa, onko tämä väliaikainen pahoinvointi fyysistä vai psyykkistä. Kuinka usein näetkään hyvän koiran metsästyspäivänä – tai mikä vielä ärsyttävämpää – metsästyskokeessa täysin ”epäonnistuvan”! Joskus tätä kurjuutta kestää pidempään ja varsinkin silloin, jos koira on vaihtanut omistajaa. Silloin selvä syy ovat koiralle uudet ja vieraat olosuhteet, entisen omistaja ikävöinti jne. Esimerkkejä tästä olisi pilvin pimein, mutta tyydyn tässä kertomaan vain parista ajokoiriin liittyvästä tapauksesta.

Vanha, kunniakas Ch. Någe – levätköön hän rauhassa – ostettiin nuorena Pohjanmaalta ja jo tuolloin sillä oli sangen hyvän koiran maine. Aluksi uusi omistaja ei katsonut olevansa oikeutettu purkamaan kauppaa, vaikka koira vaikutti olevan ominaisuuksiltaan tavallista keskitasoa, jos edes sitäkään. Vasta jonkin ajan kuluttua Någe alkoi väläytellä taitojaan ja näytti, mihin se kykeni, ja vähitellen tulimme kaikki tietämään, että se oli aivan ylivoimainen.

Krut Trio 1914

Krut Trio oli jo nuorena korkeasti palkittu ajokoira, joka omistajansa mukaan oli ”maailman paras”. Krut päätyi kuitenkin uusiin käsiin ja mikäli huhuihin on uskominen, herätti siellä mielipahaa. Minulla on edessäni kirje uudelta omistajalta, joka kirjoittaa koirasta muun muassa näin:

”Syksyllä 1915 Krut oli aivan taitamaton. Epäilen syyksi sitä, että hän on osallistunut metsästykseen liian vähän, eikä halua työskennellä koppeli-parinsa kanssa. Kun onnistuin hankkimaan hänelle tälle kaudelle sopivamman toverin ja kun olemme lisäksi ulkoilleet ahkerasti, on hän suureksi ilokseni muuttunut. Jänikselle hänestä tuskin tulee kovin hyvää raivoisan vauhtinsa vuoksi, mutta kettua hän ajaa hyvin ja innokkaasti. Syksyn aikana ammuin hänelle kolme kettua pisimmän ajon oltua viisi tuntia, vieläpä aivan mitättömällä etumatkalla. Jos ei kovasta vauhdista johtuvaa pientä epätasaisuutta ajossa oteta huomioon, on Krut Trio nykyisin aivan ensiluokkainen koira, ilman mitään rumia tapoja tai epämiellyttäviä piirteitä.” – Kuunnelkaa tätä!