Villakoiramaalaus ennen ja jälkeen konservoinnin

Vanha 1800-luvun villakoiramaalaus konservointiin maalipinnalle aiheutuneiden vaurioiden takia. Konservointiprosessiin kuului myös maalauksen puhdistaminen.

Työnkulku

  1. Kehysten irroittaminen
  2. Puhdistus
  3. Maalipinnan vaurioiden korjaaminen
  4. Maalinpuutoskohtien täyttäminen
  5. Maalauksen kiinnittäminen takaisin kehyksiin

    Maalipinta ennen restaurointia.

Ensimmäiseksi maalaus irrotettiin kehyksestä, jotta kehys ja maalauksen tausta voitiin puhdistaa pölystä. Maalipinta puhdistettiin triammoniumsitraatilla ja lopuksi vedellä.

Maalipinnan halkeamiin ja pieniin maalinpuutoksiin imeytettiin sampiliimaa. Sampiliima on yleisesti konservoinnissa käytettyä väritöntä liimaa, jota tehdään sampikalan uimarakosta. Imeytyksen yhteydessä koholla olevia halkeamia painettiin alas lämmön ja painojen avulla.

Maalauksen oikeassa reunassa oli vanha reikä, joka oli aiemman restauroinnin yhteydessä paikattu huonosti. Vanha kittaus irrotettiin mekaanisesti. Kankaan rikkinäinen kudos paikattiin järjestelemällä kuidut ja liimaamalla ne sampiliiman ja vehnätärkkelyksen seoksella. Paikatun reiän taustalle kiinnitettiin tueksi pala polyesterivoileekangasta liimakalvolla.

Tämän jälkeen maalinpuutoskohdat täytettiin kitillä ja kittaukset restauroitiin restaurointiväreillä.

Lopuksi kehyksen sisälle lisättiin pehmustenauhat, jotta maalauksen reunat eivät hankautuisi puuta vasten. Maalauksen kiinnitystä varten kehykseen lisättiin metalliliuskat. Kehykseen lisättiin myös yläosassa olevan ripustuslenkin lisäksi ripustimet, jotka mahdollistavat maalauksen kiinnittämisen tarvittaessa ripustuskiskoon.


Villakoiramaalaus ennen ja jälkeen konservoinnin.

 

Konservointiraportti ja kuvat Anna Lehikoinen, Konservointikilta